Turvaamisen periaatteet

Yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaaminen perustuu pitkäjänteiseen ja riittävään voimavarojen kehittämiseen, niiden oikea-aikaiseen ja joustavaan käyttöön ottoon sekä kykyyn johtaa ja yhteensovittaa käyttöön jo otettuja voimavaroja. Viranomaisten voimavaroja kehitetään toimivaltaisten ministeriöiden johdolla. Kehittämistä ohjataan nimeämällä ministeriöiden strategiset tehtävät sekä määrittämällä kehittämisen painopistealueet ja varautumisvastuut erityistilanteisiin. Kehittämisessä ja voimavarojen käytössä toimivaltaisten ministeriöiden on aina otettava huomioon myös elinkeinoelämän ja kansalaisjärjestöjen rooli.

Ministeriöiden strategiset tehtävät ja niihin liittyvät kehittämistarpeet perustuvat tunnistettujen uhkamallien analysointiin sekä niistä konkretisoitujen erityistilanteiden hallinnan asettamiin vaatimuksiin. Valmiusharjoituksille asetettavissa tavoitteissa sekä voimavarojen kehittämisen seurannassa painottuvat kunkin ministeriön valmius hallita toimialansa varautumisvastuulla olevat erityistilanteet. Ministeriöiden strategiset tehtävät on koottu liitteeseen 3.

Yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisessa noudatetaan yhteiskunnassamme yleisesti hyväksyttyjä periaatteita. Näitä ovat kansanvaltaisuus ja oikeusvaltioperiaate, vastuun jakaminen koko yhteiskunnalle, vastuujaon säilyttäminen, valmiuden joustava säätely, kustannustehokkuus, voimavarojen turvaaminen, Suomen EU-jäsenyyden ja kansainvälisen ulottuvuuden huomioiminen, valmiuden kehittämisen seuranta sekä toimien yhteensovittaminen.

Kansanvaltaisuus ja oikeusvaltioperiaate. Ylläpidetään ihmisarvon loukkaamattomuutta, edustuksellisen kansanvallan periaatteita, valtiollisten tehtävien jakoa, julkisen vallankäytön lainalaisuutta ja muita oikeusvaltioperiaatteita. Yksilön oikeudet turvataan kaikissa tilanteissa. Ainoastaan lailla voidaan säätää perusoikeuksiin tilapäisiä poikkeuksia, jotka ovat välttämättömiä poikkeusolojen aikana.

Vastuun jakaminen koko yhteiskunnalle. Turvataan elintärkeät toiminnot yhteiskunnan voimavarojen tehokkaalla ja tarkoituksenmukaisella yhteiskäytöllä. Tämä edellyttää valtion ja kuntien viranomaisten sekä yksityisen sektorin yhteistyötä ja toimien yhteensovittamista kaikissa tilanteissa. Tämän strategian mukainen toimintamalli tarjoaa laajan keinovalikoiman yhteiskunnan voimavarojen tehokkaalle ja tarkoituksenmukaiselle käytölle. Tavoitteiden saavuttamista voivat omalta osaltaan tukea kansalaisjärjestöt sekä kirkot ja muut hengelliset yhteisöt.

Vastuujaon säilyttäminen. Säilytetään yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen johtosuhteet sekä normaaliolojen organisaatiot ja vastuujako mahdollisimman muuttumattomina kaikissa turvallisuustilanteissa.

Valmiuden joustava säätely. Mitoitetaan voimavarojen käyttö ja valmiuden taso tarkoituksenmukaisesti siten, että kyetään ennaltaehkäisemään ja torjumaan uhkia, hallitsemaan niiden vaikutuksia sekä saavuttamaan toiminnan riittävä tehokkuus yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamiseksi. Lainsäädännön on turvattava viranomaisille riittävät toimivaltuudet myös yllättäen ja nopeasti syntyvissä erityistilanteissa.

Kustannustehokkuus. Turvataan yhteiskunnan elintärkeät toiminnot kustannustehokkaasti kehittämällä normaaliolojen menettelyt ja järjestelmät myös erityis- ja häiriötilanteisiin sekä poikkeusoloihin soveltuviksi. Päällekkäisten järjestelmien ja organisaatioiden tarvetta vähennetään sovittamalla kehittämistoiminta yhteen kaikilla hallinnon tasoilla.

Voimavarojen turvaaminen. Sisällytetään ministeriöiden strategiset tehtävät sekä niihin liittyvien ylläpito- ja kehittämistoimien voimavaratarpeet ministeriöiden toiminta- ja taloussuunnitelmiin sekä talousarvioehdotuksiin. Kehittäminen suunnitellaan ja mitoitetaan valtioneuvoston hyväksymien valtiontalouden kehysten mukaisesti. Ensisijaisena keinona tarvittavien lisäresurssien osoittamiseen on määrärahojen kohdentaminen uudelleen hallinnonalan sisällä. Varautumisen edellyttämä resursointi on tarvittaessa sovitettava yhteen ministeriöiden kesken. Huoltovarmuuskeskuksen hallinnoimasta huoltovarmuusrahastosta voidaan osoittaa tarvittavia lisäresursseja rahaston käyttösäännösten mukaisesti. Hallinnonalat vastaavat erityistilanteiden hallinnan edellyttämien toimivaltuuksien turvaamisesta tarvittavin säädösmuutoksin.

Suomen EU-jäsenyyden ja kansainvälisen ulottuvuuden huomioiminen. Otetaan kansallisissa varautumisjärjestelyissä huomioon kansainvälisen kehityksen seurauksena syntyneet mahdollisuudet ja epävarmuustekijät. Suomen menestymisen perustana on muun muassa globalisaatiokehitys ja siihen liittyvä kansainvälinen työnjako useilla aloilla. Kansainvälinen keskinäisriippuvuus sekä EU:n ja kansainvälisten järjestöjen toiminta on luonut uusia yhteistoimintamuotoja, joiden avulla myös yhteiskuntamme kriisinkestokykyä voidaan parantaa. Jokaisella yhteiskunnan elintärkeällä toiminnolla on merkittävä kansainvälinen ulottuvuutensa.

Valmiuden kehittämisen seuranta. Seurataan hallinnonalojen kehittämis- ja ylläpitotoimenpiteitä, mikä mahdollistaa kansallisen varautumisen oikea-aikaisen ja -suuntaisen ohjauksen. Kukin ministeriö seuraa toimialansa vastuulla olevien strategisten tehtävien edellyttämän toimintakyvyn kehittämistä.

Yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaaminen voidaan kuvan 6 mukaisesti jakaa ajallisesti varautumisen vaiheeseen sekä syntyneen erityistilanteen edellyttämän kriisijohtamisen vaiheeseen. Varautuminen tilanteen pahentumiseen ja mahdollisiin muihin erityistilanteisiin jatkuu kriisijohtamisen aikanakin.

Kuva 6: Yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaaminen = varautuminen + kriisijohtaminen

Toimien yhteensovittaminen. Yhteensovittamisen päämääränä on päällekkäisen toiminnan välttäminen sekä toisaalta vielä huolehtimattomien tehtävien tunnistaminen ja vastuuttaminen. Varsinaiset päätökset, yhteensovittamisen aikana tai sen jälkeen, tekee aina toimivaltainen viranomainen sen mukaisesti, mitä asiasta on säädetty. Osapuolina voivat olla kaikki tai osa hallinnonaloista sekä tapauksesta riippuen myös elinkeinoelämän ja kansalaisjärjestöjen edustajia.

Yhteensovittamisesta vastaavan on varmistuttava, että asioiden käsittelyssä käytettävä terminologia on yhteisesti hyväksyttyä ja ymmärrettyä. Yhteensovittamisesta vastaavan johdolla sovitaan menettelytavat asioiden toimeenpanon seurannasta sekä mahdollisesti tarvittavasta harjoittelusta. Seurannalla kaikki osapuolet voivat varmistua, että asiat on yhtäältä ymmärretty oikealla tavalla sekä toisaalta toimenpiteet on kullakin taholla toteutettu sovitusti. Erityistilanteen hallinnassa yhteensovittamisesta vastaava taho varmistaa, että kaikilla on sama ymmärrys tilanteesta sekä tarvittava yhteydenpito, myös ulkovaltojen edustajiin, on koordinoitu.

Kuva 7: Uhkien ja riskien analysointi sekä niiden hallinnassa tarvittavien voimavarojen käyttö edellyttävät jatkuvaa yhteensovittamista