Kehittämisen painopistealueet

Painopistealueiden määrittämisen tavoitteena on suunnata hallinnonaloja resursoimaan voimavaroja sellaisiin toimintoihin, jotka vaativat eniten kehittämistä tai joihin kohdistuvat uhkat nähdään koko yhteiskunnan kannalta vaarallisimpina. Edellisen periaatepäätöksen mukaisesti on katsottu tarpeelliseksi määrittää myös sellaisia painopistealueita, joilla poikkihallinnollisina on keskeinen merkitys kaikkien hallinnonalojen ydintehtävien hoitamisessa.

Valtioneuvostotason varautumistoiminnan ja -ohjauksen pitkäjänteisyydestä johtuen on painopistealueiden määrittämisessä otettu lähtökohdaksi edellisen periaatepäätöksen määrittämät alueet. Näiden alueiden kehittäminen on käynnistynyt ja jatkuu edelleen. Siksi merkittävien muutosten tekeminen aiempiin painopistealueisiin ei tässä vaiheessa ole tarkoituksenmukaista.

Ministeriöiden asiantuntija-arvioiden perusteella on päädytty siihen, että usein poikkihallinnollisena ilmenevä ja edelleen syvenevä teknologiariippuvuus on otettava painopistealueiden määrittämisessä voimakkaasti huomioon. Tämän vuoksi aiemmassa periaatepäätöksessä painopistealueena ollut tilannekuvajärjestelmä on laajennettu kattamaan myös valtion kriisijohtamisessa tarvittavia muita teknisiä järjestelmiä. Myös sähköiset tieto- ja viestintäjärjestelmät vaativat edelleen laajoja poikkihallinnollisia kehittämistoimia.

Uutena kasvavaa teknologiariippuvuutta kuvaavana kehittämisen painopistealueena on mukaan otettu energian toimitusvarmuus, joka on perusedellytys tietoyhteiskunnan järjestelmien toiminnalle. Kasvavista riskiarvioista johtuen terveydensuojelu on säilytetty kehittämisen painopistealueena. Terrorismin vastaiseen toimintaan liittyvä tiedusteluyhteistyön tehostaminen on saavuttanut sen tasoisen toimintavalmiuden, että sen säilyttämiseen kehittämisen painopistealueena ei ole enää perusteita.

Ministeriöiden on omissa toiminnan ja talouden suunnitteluasiakirjoissaan asetettava etusijalle painopistealueiden määrittämän toimintakyvyn kehittäminen. Lisäksi voimavarojen priorisointiperusteena on ministeriön varautumisvastuulle kuuluvien erityistilanteiden hallinnan edellyttämien strategisten tehtävien tarvitsema toimintakyky.

VUOSIEN 2006 – 2010 TOIMINTAKYVYN KEHITTÄMISEN PAINOPISTEALUEET:

Valtion kriisijohtamiskyky. Valtion kriisijohtamiskyvyllä tarkoitetaan ylimpien valtioelinten sekä turvallisuusviranomaisten valmiutta hallita yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja vaarantavat tilanteet. Erityistä huomiota on kiinnitettävä toimivaltuuksien riittävyyteen, yhteensovittamisvastuiden selkeyteen, johtamista tukevaan viestintään, uhkista saatavaan ennakkovaroitukseen luotavan järjestelmän kehittämiseen sekä viranomaisten tietoturvallisen tieto- ja viestintäjärjestelmän kehittämiseen. Lisäksi on perehdytettävä ja harjoitutettava ylimpiin valtio- ja tukipalveluelimiin kuuluva henkilöstö. Kriisijohtamiskykyä kehitettäessä on otettava huomioon EU-jäsenyydestä johtuvat velvoitteet ja mahdollisuudet. Ministeriöiden omia tilannekuvajärjestelmiä kehitetään toisiaan tukeviksi.

Vakavien ympäristöonnettomuuksien ennalta ehkäisy ja torjunta. Ympäristön tilaa seurataan haitallisten ympäristömuutosten havaitsemiseksi riittävän ajoissa. Ympäristöonnettomuus tai hitaasti kehittyvä ympäristökatastrofi saattavat merkitä haittaa tai jopa uhkaa ihmisten terveydelle. Ne saattavat vaarantaa taloudellisen toiminnan edellytyksiä taikka voivat uhata eliölajien olemassaoloa tai muuttaa ekologista tasapainoa. Erityistä huomiota kiinnitetään kykyyn ehkäistä ja torjua merellisiä öljy- ja kemikaalionnettomuuksia sekä rajoittaa niiden vaikutuksia. Ympäristön tilan seurantaa ja ympäristöuhkien havainnointia on ylläpidettävä ja kehitettävä.

Terveydensuojelu. Valmiutta laajojen vakavien tartuntatautien (pandemia) ja muiden kansanterveyttä vaarantavien uhkien varalta kehitetään. Erityistä huomiota on kiinnitettävä terveysuhkien havainnointi- ja seurantajärjestelmän kehittämiseen, terveyden palvelujärjestelmän toimintakyvyn ja lääkkeiden saannin varmistamiseen. Lisäksi jokaisen hallinnonalan on varmistettava kykynsä strategisten tehtäviensä hoitamiseksi myös pandemiatilanteissa.

Sähköiset tieto- ja viestintäjärjestelmät. Tieto- ja viestintäjärjestelmien perusrakenteet on saatettava jo normaalioloissa riittävän suojatuiksi ja varmennetuiksi, jotta ne kestävät kaikissa turvallisuustilanteissa niihin kohdistuvat uhkat. Erityistä huomiota on kiinnitettävä teleyritysten varautumisvelvoitteisiin ja tämän vaatimaan viranomaisyhteistyöhön teleyritysten kanssa, verkkojen ja palveluiden tietoturvallisuuteen sekä palveluiden turvaamiseen tärkeysluokitelluille käyttäjäryhmille.

Energian toimitusvarmuus. Energian toimitusvarmuus on välttämätön edellytys tietoyhteiskunnan toimivuudelle. Erityisesti sähköhuollon varmistamiseksi on turvattava riittävä kotimaisten polttoaineiden tuotanto, huolehdittava tuontipolttoaineiden varmuusvarastoinnista sekä kehitettävä jakelun toimintavarmuutta tarvittaessa lainsäädännöllisillä toimenpiteillä. Energiayritysten varautumisvelvoitteita tarkasteltaessa on otettava huomioon kansainvälisen kaupan säännökset sekä Euroopan yhteisölainsäädäntö. Ennen seuraavaa yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisesta annettavaa periaatepäätöstä on tehtävä laajempi selvitys energian toimitusvarmuuden parantamiseksi käytettävissä olevista toimenpiteistä.